Yhtä juhlaa

Tänään juhlimme Pikkusiskon kolmevuotissyntymäpäiviä pitkään ja hartaasti. Juhlavalmisteluissa olin todella myöhässä, sillä vasta perjantaina leivoin ensimmäiset tarjottavat. Yleensä valmistaudun hiukkasen aiemmin, mutta nyt ei ehtinyt, eikä jaksanut aiemmin viikolla aloittaa. Keskiviikon tosin vietin joululahjaksi saamallani Leivosparaati-kurssilla, ja leivoin koko illan bebe-leivoksia ja maistelin yhteensä 13 leivosta, joista kolme oli suolaista. Tosi kiva kurssi, kävi minulle kuin nenä päähän! Kiitos vain, "kälysen" perhe!

Pikkusisko ja Isosisko olivat odottaneet juhlia tosissaan jo keskiviikosta alkaen, jolloin oli Pikkusiskon oikea syntymäpäivä. Vaikka valmisteluissa olimme jäljessä, ei ollut kyllä yhtään stressiä. Oli itse asiassa hurjan mukavaa valmistella juhlia, leipoa tyttöjen kanssa ja iltaisin itsekseen. Juhlat olivat sekä Pikkusiskon että appeni. Toki synttäreitä oli suunniteltu jo aiemmin, ja rekvisiitta ja tykötarpeet hankittu ajoissa, mutta tämä herkkupuoli oli vähän lapsipuolen asemassa. Mutta ei hätää, kaikki meni aivan loistavasti!

Koska Isosiskon kaveri- ja perhesynttärit ovat vielä tuoreessa muistissa joulukuulta, päätin ottaa näille perhesynttäreille lastenkutsumeiningin, jotta Pikkusiskokin saisi lastenkutsujen ohjelmaa, vaikka lapsivieraina olikin "vain" serkkuja. Näinollen meillä oli molemmille juhlakaluille kukkaleit kaulaan, aasinhännän ripustusta koko porukalle ja ongintaa lapsille ja synttärisankareille (pussien sisältö vaihteli saajan mukaan). Pikkusisko sai kylläkin puhaltaa kynttilät ja muutenkin kattaus Hello Kitty -pöytäliinoineen ja kakkuineen oli enemmän tämän pikkukakkosemme tyyliin tehty kuin ukin. Se ei näyttänyt ukkia haittaavan yhtään. : )

Ihania kortteja ja lahjoja sai suloinen pikkukakkosemme. Moni toive täyttyi, kuten "sininen Zhu-Zhu Pet" (tuli sininen Kung-Zhu Pet, koska sinisiä ei ole näissä tytöille suunnatuissa Zhu-Zhuissa), pikkuinen Sylvanian Families -talo, kirjoja, Legoja, akkukäyttöinen sähköveturi ja nostosilta, hopeasormus... Kivoja lahjoja, joista on iloa vielä pitkään.

Synttärisankarit kukkaleit kaulassa.

Huomaa uusi hopeasormus etusormessa. Ison tytön juttu! Oikeasti se on siis varvus, mutta kätevä pikkuiseen sormeen säätövaransa ansiosta!

Tarjolla suolaiselta puolelta oli tällä kertaa mozzarella-tomaattiminimuffinseja, kylmäsavulohi- ja paprikarullia sekä erilaisia pikkunaposteltavia popcornista lähtien. Makeaa puolta oli sitten vähän vahingossakin ihan hirveän paljon. Sen lisäksi, että tein synttärikakun (ison sellaisen) sekä banaani-manteli - ja espressominimuffinsseja, pienemmän synttärisankarin toiveen mukaisesti herkuteltiin myös Marianne-pikkukuulilla sekä vähän vahingossa ostetuilla vaahtokarkeilla. Keksipuolella meillä oli jäänyt jostain syystä iso kasa erilaisia keksejä syömättä, joista sitten tarjolle pääsi sikarinmalliset suklaakeksit, mini-Dominot, pinkit Dominot ja mansikka-Fanipalat. Huh!

Unohdin ottaa kuvia suurimmasta osasta tarjottavia, kuten myös pöydästä tarjoiluvalmiina (kuten aina), mutta jotain sentään tuli otettua. Harmi vain, etten ollenkaan tajunnut ottaa kuvaa superhienosta muffinssitelineestä, joka oli ensimmäistä kertaa käytössä. Kahdet makeat muffinssit oli kuorrutettu vaaleanpunaisella ja kirkkaankeltaisella, joten teline oli hurjan kivannäköinen.

Täytekakun koristeet tekovaiheessa. Näitä on kyllä kiva väkertää, ihan perjantai-illan ratoksi. ; )

Espressomuffinssit ilman vaaleanpunaista tuorejuusto-kermavaahtokuorrutusta.

Olivat kyllä tosi hyviä.

Hello Kitty -kakku. Tässä ilman kynttilöitä, puhelimessa taitaa olla kynttilällinen kuva, mutta sen saaminen koneelle ei onnistu nopeasti, joten tyydyn tähän. Kuva on tehty Kinuskikissan kakkua mukaillen; kiva idea mielestäni.

Kuorrutus on tehty banaanin- ja vaahtokarkinmakuisesta kaulittavasta massasta (lievensi banaanin makua mukavasti), kukat ja perhonen sokerimassasta, kissan naama on rajattu Kick (ex-Käck) -patukasta pyöritetyllä "narulla".

Täytteenä oli Pikkusiskon mieltymysten mukaan suklaamoussea, banaania ja vaniljakastiketta, sekä banoffeeta (banaanitoffeeta lemon curdin tapaan). Oli kyllä hyvää, vaikka itse sanon.

Onneksi kaupaksi kävivät, vaikka peruspoppoota oli vähemmän kuin tavallisesti. Muuten olisi jäänyt hillitön kasa mutusteltavaa tähän osoitteeseen, mikä ei ole ollenkaan niin hyvä juttu. Talven aikana on tullut taas pari kiloa lisää. : o

Kiitokset kaikille rakkaille vieraille! Pikkusiskolle tuli ikimuistoiset kekkerit ja kaikilla oli tosi mukavaa.

Ihana kultatähteni

Kyllä aika lentää. Tänään on sinun, rakkaan kuopuksemme, minikultamme, Pikkusiskon, viisaan kultatähden kolmevuotissyntymäpäivä. Tunnut vielä pieneltä, mutta joka päivä sanot tai teet jotakin, tai vain näytät joltakin, joka muistuttaa minua, ettet olekaan enää aivan pieni, vaikka pahnanpohjimmainen oletkin.

Kun saimme tietää sinun tulostasi, olin aivan yhtä innoissani ja onnellinen kuin ensimmäisellä odotuskerrallakin. Olit hyvin toivottu, ja päätitkin tulla heti, kun annoimme siihen mahdollisuuden; mikä onni! Toit tietenkin raskaustestin viivasta alkaen uuden huolen siitä, miten kehityt vatsassani, miten tulet maailmaan, miten kasvat, mitä kohtaat elämässäsi, sillä suojelunhaluni sinua kohtaan on valtava - ja ikuinen.

Synnytyksessäkin olit, rakas, vikkelä käänteissäsi: reilut viisi tuntia kärvisteltyäni, putkahdit maailmaan viiden minuutin ponnisteluilla, mistä olin hyvin kiitollinen. : ) Tutkaillessamme sinua sairaalapaitani lämmössä, totesimme, että tulipa taas isin siskon näköinen tyttönen! Ihailimme kuoppaa leuassasi ja selkeän sinisiä silmiäsi. Ja olimme onnellisia saadessamme jo toisen terveen, ihanan ja täydellisen vauvan perheeseemme. Ihanaa, että valitsit juuri meidät vanhemmiksesi!

Pikkusisko-kulta kahdeksan päivän ikäisenä.

Tullessasi tähän maailmaan, teit myös Isosiskosta isosiskon, ylpeän sellaisen. Katselin juuri kyynelsilmin kuvia ensimmäisestä tapaamisestanne, jossa Isosisko ensin on hiukan vakavan, huolestuneen näköinen, mutta saatuaan sinut syliinsä, katselee sinua niin kauniisti hymyillen ja ylpeänä omasta siskoudestaan. Ja sinä olet hänen sylissään aivan rauhallisena, tyytyväisenä, ikäänkuin jo hänet tuntisit. Onpa onni, että sinulla on hänet seuranasi ja turvanasi; toivon mukaan koko elämäsi ajan. Olet siis saanut huolenpitoa jopa kolmelta perheemme jäseneltä heti alkutaipaleella!

Kiitollisuuteni vain kasvaa, kun saan seurata sinunkin kasvuasi ja kokemuksiasi tässä maailmassa. Tunnut niin pieneltä hippiäiseltä, vaikka luonteenlujuutta sinulla on reilusti. Olit jo vauvana hymyileväinen naureskelija, jonka hekotus vieläkin saa useimmat nauramaan mukana... Sellainen äidin ja isin pieni aurinko.

Olet valloittava persoona, hellä ja hoivaava, huumorintajuinenkin. Leikit jatkuvasti, ja keksit aina jotain puuhaamista itseksesi, jos Isosisko ei satu olemaan kotona. Puuhailujasi on ihanaa seurata. Tippa linssissä katselen ja kuuntelen, kun hoivaat vauvanukkejasi, asettelet ne hellästi sänkyyn, peittelet, annat suukon ja istahdat sängyn reunalle laulamaan Pii pii pikkuista lintua. Siinä äidin sydän sulaa katsellessa.

Toisaalta, jos et saa tarpeeksi huomiota, tai huomio annetaan siskollesi, sinusta kuoriutuu varsinainen termiitti. Kaikenlaista pikkukonnuutta kuuluu repertuaariisi, useimmiten liittyen piirtämiseen johonkin, mihin ei tosiaankaan saisi piirtää. Et malttaisi aina myöskään uskoa äidin ja isin sanaa, ja komentamaankin välillä joudumme. Jäähynurkka on tullut tutuksi. Onneksi sovun rakentaminen jäähyn jälkeen onnistuu hienosti, ja sitten ollaan taas kavereita.

Tutkijanluonteesi näkyy siinä, että haluat aika useista leluista tai tavaroista saada selville, mitä niistä lähtee irti, tai mitä tapahtuu, jos niitä puree, tai tallaa. Viskominenkin on mielenkiintoinen tapa saada selville, mitä tavaralle tapahtuu. Tähän lelujen sun muiden tuhoamiseen kyllä välillä äidin pinna tuppaa palamaan, mutta yritän ajatella sitä niin, että uteliaisuus ja ympäröivän maailman tutkiminen ovat hyviä ominaisuuksia ihmisessä. Pidän sormia ristissä kuitenkin, etten joutuisi viemään sinua lääkäriin siksi, että olisit työntänyt helmen nenääsi, tai liimannut purkalla silmäripsiä kiinni toisiinsa. Saa nähdä...

Koska olet minun toinen ja luultavimmin viimeinen vauvani, yritän pitää sinut lähellä, iholla, niin pitkään kuin voin. Onneksi kapuat syliin vielä usein. Olen oppinut myös ymmärtämään, että jos päiväkodista kotiin kävellessä jalkojasi väsyttää kovasti, sinulla on halipula. Sitä pulaa sitten poistamme hetkittäin matkalla kotiin, mutta varsinkin kotiin päästyämme. Olen ylpeä saadessani olla äitisi. Toivon kykeneväni antamaan sinulle kaiken sen, mitä tarvitset, kasvaaksesi onnelliseksi aikuiseksi, omaksi persoonaksesi, vahvaksi ja eheäksi. Sinä opetat minua enemmän kuin minä sinua.

Loistavaa syntymäpäivää, ihana kultatähteni!