Täällä sitä ollaan - yksin kotona

Meidän perhe on siis lomalla. Minä tosin en ole lainkaan sillä lomalla, jolla vielä pari viikkoa sitten luulin olevani tähän aikaan, eli hiihtolomalla Rukalla - jossa muu perhe on. Minä lomailen täällä kotona.

Tosin tällä soololomalla en puuhaile, mitä haluan, vaan yritän tehdä, mitä pystyn. Aika paljon makailua, lukemista ja televisiota, jonkin verran tepsuttelua sisätiloissa, minimaalisesti ulkoilua postin hakemisen muodossa, ja mainitsinko jo makailun?

Makaaminenhan ei ole optimaalinen välilevytyrän hoito-ohje, mutta istua ei voi pitkään, seisominen paikallaankin on aika kökköä, joten joko steppaan jaloillani paikoillani, tai käppäilen koko ajan, tai makailen. En jaksa olla jaloillani montaa tuntia päivässä, siksi makailuun kuluu aikaa, etenkin aamuisin.

Toissa viikon kärvistelin, makailin enemmän ja harmittelin. Tällä viikolla ajattelin oppia elämään kivun ja avuttomuuden kanssa. Se ei onnistunut ilman apua. Pääsin valmentajakoulutuksen pienryhmätapaamiseen vajaan tunnin bussimatkan päähän isäni avulla - hän ystävällisesti vei ja haki minut, sillä muuten olisi sekin tapaaminen jäänyt väliin. Pääsin myös fysioterapeutilleni isäni vaimon ansiosta - hänkin ystävällisesti vei ja haki minut. Molempien kanssa kävin lounaalla tai kahvilla, mikä oli vähintään yhtä tärkeää pollalleni kuin se liikkuminen kropalleni. Alkaa olla nimittäin aika pienet piirit minulla.

Pääsin myös eroon harmituksesta, jota kärsin kohtuullisen pitkään siitä, etten pääse hiihtolomalle mukaan, etsimällä hyviä puolia kotiin jäämiselle. Varsin ratkaisukeskeinen asenteeni ihan yllätti minut!

Niinpä otan tämän kotiloman lasten ikävöimisineen kaikkineen mahdollisimman zeniläisellä asenteella, että teen sitä, mitä pystyn, jaksan ja huvittaa, tässä järjestyksessä. Lukemisen ja telkan katselun lisäksi ajattelin polkaista käyntiin lopputyömietiskelyt - aikaahan minulla on. Ajatustyötä ja muistiinpanoja onneksi pystyn vaakatasossakin tekemään, sillä tämä läppärin näpyttely maaten jumittaa selkäni, enkä pysty sitä tekemään pitkiä aikoja. Yritän myös päästä kävelemään hiukan pidemmälle kuin postilaatikolle, kun pihakin on mukavasti sulanut - ei pelkoa liukastumisesta siis. Saan myöhemmin viikolla myös seuraa ystävästä yökyläilyn merkeissä. Hyvä viikko siis tulossa!

Olen myös päättänyt olla tuntematta huonoa omatuntoa, vaikka laiskottelisin koko viikon. Sellaisesta ei nykypäivänä pääse yleensä koskaan nauttimaan. Sitä siis välillä kyllä tapahtuu, mutta ei hyvällä mielellä, sillä aina on kuitenkin tunne, että pitäisi olla tekemässä jotakin hyödyllistä. Mutta ei ensi viikolla!

Laiskotellaanpa ensi viikolla kaikki, jotka siihen kykenemme, kerrankin hyvällä omatunnolla!

Kärsimystä, löhöilyä, leipomista

Viime keskiviikosta välilevytyräkivut vain pahenivat. Pahimmillaan ovat aamusta iltapäivän puolelle asti - kaipa siksi, että välilevyt ovat "pulleimmillaan" aamusta yön levon jälkeen, ja pikkuhiljaa litistyvät päivän mittaan. Niitä hyviä puolia mainitakseni, olen iloinen, että välilevyni vielä toimivat niin, että ovat vielä jonkin aikaa päivästä terveen pullavat. Etteivät ole vielä ihan purkkaa aamusta iltaan...

Viime viikolla olin huolissani Pikkusiskon kaverisynttärien leipomisista ja siivoamisista, sillä näytti vähän huonolta torstain tienoilla. Jotenkin tsemppasin ja sain kuin sainkin leivottua jälleen yhden pinjatakakun kuopuksen toiveiden mukaisesti. Sokerimassakoristeetkin teimme tyttösen kanssa yhdessä. Leivoin myös mustikkapiirakan, kuten Pikkusisko toivoi. Vessat pestiin, mutta muu siivous jäi tekemättä - ihan hyvin meni silti. Lapsilla oli tosi kiva kaksituntinen, mukavasti oli ohjelmaa ja herkut maistuivat. Minäkin jaksoin olla pystyssä lähes koko ajan.

Pikkusiskon pinjatakakku vaaleanpunaisella kuorrutuksella ja yhdessä tehdyillä koristeilla.

Viikonloppuna en paljon pystyssä ollut; kivut eivät hellittäneet yhtään kuin vasta illalla hiukan. Mutta ajattelen asiasta nyt näin: Viime viikon tutustuin kipuun ja lepäsin. Tällä viikolla yritän oppia elämään sen kanssa. En ilmeisesti voi satuttaa itseäni tai selkääni pahasti tekemällä tavallisia juttuja. Jos teen jotain huonosti, kipu on kova, muttei vakava. Tämäkin on siis hyvä puoli tässä kuviossa.

Tänään aamu oli vastaavanlainen kuin viisi viimeisintä, mutta sinnikkäästi yritin seisoskella ja tepsutella välillä, olla jaloillani. Ja tänään pystyin tekemään perheelle päivällisen! Jippii! Istuin myös tyttösteni kanssa koko välipalan ajan ruokapöydän ääressä, kun välillä olen istunut kaksi minuuttia ja sitten on ollut pakko nousta.

Ja suuntahan tästä voi olla vain ylöspäin, eikö?

Pettymyksen kyyneleitä

Hyvässä vauhdissa oli itseni kuntoon laittaminen. Bonusliikkumista tapahtunut enemmän kuin edes osasin kaivata ja olkapääkin alkaa olla jo paremmassa kunnossa - varmasti myös lisääntyneen liikunnan ansiosta.

Maanantaina jymähti alaselkä ja se tuntui pakarassa asti. En päässyt fysioterapeutilleni, vaan kärvistelin ja kävelin, venyttelin, rentoutin. Tiistaiaamuna säteili jo oikean jalan pohkeen alaosaan asti, enkä päässyt bussiin, joka olisi vienyt opiskelemaan tiiviisti kahdeksi päiväksi. Mikä pettymys!

Selkäongelmiin erikoistuneen ortopedin mukaan epäillään välilevytyrää. Se ei ole kovin paha vielä, mutta esimerkiksi manipulointi kiropraktikon tai omt-terapeutin toimesta voisi pahentaa sitä. Lääkäri kutsui näitä välilevynpullistumia hyvänlaatuisiksi, sillä 85% niistä paranee ajan kanssa kunnon kipulääkityksellä ilman puukkoa. Aikaa tosin saattaa kulua 6-10 viikkoakin.

Minä olen lähdössä puolentoista viikon päästä hiihtolomareissulle pohjoiseen. Tosin en voi urheilla, enkä istua pitkään autossa. Tänä viikonloppuna olin ajatellut hiihdellä tyttöjen kanssa appiukon luona. Pikkusiskolla on kaverisynttärit perjantaina, enkä voi hoidella asioita päiväsaikaan itsekseni, koska en pysty ajamaan autoa. Onneksi voin seisoa ja leipoa. Jalat tosin olivat eilisen jälkeen todella väsyneet, kun käppäilin suurimman osan päivästä, makoilin vain vähän ja istuin kaikkein vähiten.

Eilen itkin, en kivusta, vaan pettymyksestä, että todella hyvän alun saanut liikkumiseni loppui tähän. Vielä enemmän kirvelee se, että jouduin jättämään opiskelujeni lähipäivät väliin, sillä niitä on harvakseltaan ja ovat olleet erittäin antoisia.

Nyt tässä joutuu hiukan hakemaan sitä hyvää asennetta ja näkökulmaa, että mitähän hyvää tästä seuraa.

Kiitollisuudenaiheita tänään:

1. Minuun ei satu koko ajan, eikä sietämättömästi muutenkaan.
2. Sain "ylimääräisiä" vapaapäiviä synttärien valmisteluun.
3. Voin kirjoittaa läppärillä tätä juttua maaten lattialla jalat 90 asteen kulmassa rahin päällä.

(Key) lime pie eli limepiirakka

Tuli tarve herkulliselle jälkiruoalle ystävien tapaamiseen, joten päätin tehdä pitkästä aikaa (key) lime pien eli limepiirakan. Suomesta ei key limejä saa, siksi key on suluissa. Olen tehnyt pari kertaa aiemminkin kyseistä herkkua, muun muassa Kätevien Emäntien pikkujouluihin ja Isosiskon synttärijuhliin, mutta resepti on jäänyt laittamatta tänne. En muista, mistä reseptin vuosia sitten löysin, joten en voi antaa tunnustusta oikeaan osoitteeseen tässä. Jos tunnet reseptin omaksesi tai tiedät sen kehittäjän, laita ihmeessä kommenttia tulemaan, niin saan kiitokset oikeaan osoitteeseen!

Yllättäen mitään vaihekuvia tänne ei tule, sillä tulin ajatelleeksi reseptin jakamista täällä vasta piirakan valmistuttua. Mutta se ei haitanne, sillä piirakka on mielestäni todella helppo tehdä. Luulen, että irtopohjavuokaan se oikeasti kannattaisi tehdä, mutta en ole koskaan muistanut sitä ennen kuin siinä vaiheessa, kun keksipohja on jo uunissa, joten ihan tavallisella piirakkavuoalla ollaan menty tähänkin asti.

Key lime pie eli limepiirakka

(KEY) LIME PIE ELI LIMEPIIRAKKA

3 dl       keksinmuruja, esim. Digestive (pyrin käyttämään ruis- tai täysjyvä -Digestivejä)
0,5 dl    sokeria
5 rkl      suolatonta voita sulatettuna (minä käytän ihan tavallista; 70 g tuntuu sopivalta määrältä)

Täyte
4           kananmunan keltuaista
1 prk     makeutettua, kondensoitua maitoa
1,3 dl    vastapuristettua limen mehua
2 tl        raastettua limen kuorta (käytä luomulimeä)

1. Kuumenna uuni 160 asteeseen.
2. Sekoita kulhossa keksinmurut ja sokeri. Lisää voi, sekoittele haarukalla, kunnes ainekset ovat sekoittuneet.
3. Painele vuoan pohjalle (vuoan läpimitta 23 cm). Painele lopuksi keksinmurut oikein tasaiseksi vuoan pohjaa vasten mittakuppia painamalla. Esipaista pohjaa uunissa 15 minuuttia. Meidän uunissamme olisi ehkä reilu 10 min riittänyt. Anna viilentyä huoneenlämpöiseksi.
4. Laita kananmunan keltuaiset, kondensoitu maito, limen mehu ja kuoriraaste kulhoon. Vatkaa sähkövatkaajalla 3 minuuttia (sottaista puuhaa, roiskuu paljon).
5. Kun pohja on viilentynyt, kaada täyte sen päälle ja levitä tasaiseksi. Paista uunissa 15 minuuttia. Tässä vaiheessa piirakan keskusta vielä hiukan heiluu, kun heilutat vuokaa.
6. Anna viilentyä huoneenlämpöiseksi. Laita jääkaappiin viilentymään vähintään kolmeksi tunniksi.
7. Tarjoile joko sellaisenaan, kermavaahdon tai vaniljajäätelön kera. Itse olen tehnyt kermavaahtoa terästettynä Cointreau-liköörillä, mikäli herkuttelijat ovat kaikki aikuisia. Kermavaahdon olen pursottanut ruusukkeiksi piirakan päälle, mutta koristelussa on tietenkin vain mielikuvitus rajana!

Nam!

Viikon onnistumisia

Kuten edellisessä kirjoituksessani kerroin, olen oppinut itsestäni sen, ettei minun parane pistää mitään tavoitteita oman liikuntani suhteen, vaan kaikki, mitä sillä saralla teen, on pelkkää plussaa, ylimääräistä bonusta.

Tällä viikolla olen melkein huomaamattani ja erittäinkin helposti onnistunut liikkumaan neljä, siis NELJÄ kertaa. Kävin ystävän kanssa tiistaina iltalenkillä, perheen harrastusiltana torstaina uin puoli kilometriä lasten uimakoulussa (ihanaa, kun käsi sallii altaassa jo kunnon liikeradan), perjantaina kävin zumbassa ja tänään puolen tunnin aika tehokkaalla kävelyllä osin lumihangessa. Kaiken lisäksi olen tehnyt päivittäin lankkua omaan tahtiini, pisimmillään jo 2 min 8 s.

Syömisen suhteen onnistumisia on vähemmän, koska ihminen tekee valintoja suuhunpantavistaan monta kertaa päivässä. Silti iloitsen jokaisesta, jonka muistan. Olen tällä viikolla muun muassa edelleen pitänyt kiinni karkkipäivästäni. Kalaa olen valinnut lihan sijaan ravintolassa sekä syönyt useamman kerran muutenkin viikon aikana. Leipä on ollut pääasiassa ruista. Olen syönyt monella aterialla raejuustoa tai rahkaa proteiinia tuomassa. Tein myös terveellisen munakkaan lounaaksi eräänä päivänä. Joka aterialle olen lisännyt kasviksia, välipaloihin usein lesettä. Olen myös syönyt marjoja tai hedelmiä joka päivä.

Olen myös käyttänyt kermaa cappuccinossa, tehnyt key lime pien, juonut samppanjaa ystävien kanssa, syönyt perheen kanssa jälkiruoaksi jäätelöä, varmasti herkutellut jollain muullakin tavalla viikon aikana, mutta en pidä niitä epäonnistumisina, vaan suhtaudun niihin neutraalisti.

Huomaan konkreettisesti, että onnistumisista saa virtaa ja voimaa hankkia niitä lisää! Paljon onnistumisia viikkoonne!

Tyttösemme täyttävät 8 ja 6 vuotta parin kuukauden välein, joten perheille pidämme synttärit samaan aikaan. Tällä kertaa kakku oli koristeltu lasten lemppareilla, Naperoisilla ja kermavaahdolla helmiäissuihkutettuna. Sisältä löytyi lasten toiveiden mukaisesti lemon curdia, banaani-mansikkamurskaa ja vaniljavanukasta. Kakku sai kehuja vierailta, ja pidin siitä itsekin.