Urheiluasut syyniin - KonMari osa 8

Ollakseni niinkin liikkumaton ihminen, minulla löytyy vaatetus kaikenlaiseen urheiluun. Jos haluan hölkkälenkille, kävelylle, ulkoiluun, zumbaan, joogaan tai pilatesiin, tai ihan vain salille, sinne meneminen ei jää ainakaan vaatteista kiinni. Eikä siitä, että edelliset, käytetyt ovat vielä likapyykkikorissa. Ehei, tällä tytöllä on nimittäin yhteensä 45 urheiluvaatetta. Eikä siihen ole laskettu edes urheiluliivejä, eikä niitä 21 paria urheilusukkia!

45 kappaletta urheilu- ja ulkoiluvaatteita.

*Huokaisu*

KonMari-projektini jatkuu. Ryhdyin hommiin lajittelemaan ja kokeilemaan 21 ylä- ja 22 alaosaa. Joku tarkka huomaa varmaan, ettei 21+22 ole 45, mutta siihen on hyvä selitys. Tiedän, että ulkovarastossa roikkuu rekissä pari juoksutakkia, jotka ovat kevät/syksykeleille, ja joita en todellakaan jaksa lähteä kaivamaan sieltä nyt. En myöskään kaivanut paria ulkoilupukua sieltä, vaan sorttaan ne sitten, kun jaksan lähteä seuraavan kerran varaston perälle kaivelemaan.

Löysin jostain laatikon pohjalta varastoituna koirankakanväriset ulkoiluhousut, jotka eivät ole lempparit, mutta niille voisi tulla käyttöä huomenna mökillä, sillä ne hylkivät vettä. Otan ne kokeiluun sinne. Jos niissä yhtään mikään häiritsee, vaikkapa puristaa vyötärö, heitän ne mäkeen.

Lopulta poistettavien kasaan päätyi vain viisi yläosaa ja kaksi alaosaa. Tähänkin on syy. En halua eroon juoksupaidoistani, jotka ovat pitkähihaisia (3 kpl), enkä myöskään juoksutrikoistani (3 kpl eri lahkeenmitoilla), lyhythihaisille ja topeille on käyttöä pilatesissa, ja koen, että jumppaan tarvitsen ne kolmet caprit. Joogaa varten haluan säästää lemppari löysiä housuja (kaksi eri lahkeenpituutta) ja koska kävin läpi myös olohousuni ja heitin sieltä radikaalisti kampetta pois, siirrän parit leveälahkeisemmat aerobic-housut jostain menneisyydestä olohousuiksi, koska sattuvat olemaan pirskatin mukavat jalassa. Meillä on eteisen vaatehuoneessa kori, jossa pidämme ulkoiluhousuja ja sinne koriin siirsin parit housut, jotka ovat turhaan vieneet tilaa kaapissani, kun ne kuitenkin ovat vain ulkoilukäyttöön. Nih!

Poistetut urheiluasut.

Kenelleköhän näitä perusteluja kirjaan, teille vai itselleni... Se oli sitten retorinen kysymys, koska sydämessäni tiedän siihen oikean vastauksen. ;) Olen henkisesti varautunut käymään eri vaatelajeja urakan jälkeen (sopivan ajan päästä) uudelleen läpi, josko jotkut mukaan päässeet "ehkä"-tapaukset sittenkin ansaitsevat paikkansa roskiksessa. Urheiluvaatteissa oli kyllä sellainen hyvä puoli, että kaikki vaatteet mahtuivat päälle, pari oli sellaista huonon tiukkaa ja joutivat pois, mutta nyt tiedän, että voin käyttää jokaista säilyttämääni vaatetta, kun sille tulee tarvis.

Säästin siis 38 kpl sisä- ja ulkourheiluun ja ulkoiluun tarkoitettuja vaatteita. Jumppa- ja juoksupaidat sekä jumppacaprit mahtuivat kaikki Ikeasta ostamaani laatikkoon, mikä helpottaa kuntoklubille lähtemisiä. Koska koko urakka ei ole vielä lähelläkään valmista, varaudun myös siihen, että veivaan vaatteille uudet paikat, mikäli keksin paremmat säilytysratkaisut.

Säästetyt urheiluasut. Laatikossa jumppa- ja juoksupaidat ja caprit helposti löydettävissä.

Kyllä tässä hiukan näitä vaatemääriä laskiessa alkaa tulla mieleen, että kyllä ihmisen pitäisi tulla toimeen vähemmälläkin. Etenkin, kun vaatteista tulee tällaisia ongelmia ja niiden setvimiseen kuluu paljon energiaa ja aikaa, tulee mieleen, että aika lailla länsimaisen naisen ongelmia ovat. Pitää olla kiitollinen, jos ongelmat ovat tätä tasoa.

Sellainenkin ajatus tuli huomattuani, ettei karsintaa tapahdukaan kaikissa vaatelajeissa niin mittavissa määrin kuin olin etukäteen ajatellut, että yritänkö kynsin hampain pitää kiinni vaatevarastostani, kun tiedän, etten voi ehkä ostaa edes tarvitsemiani työvaatteita tilalle, kuten vaikka viisi vuotta sitten, koska tulotasoni on puolet entisestä tällä hetkellä. Toivottavasti ei pysyvästi.

Näitä oivalluksia näyttää putkahtelevan: koska olen joutunut poistamaan monia vaatteita siksi, että ovat liian pieniä, tuli mieleen, että olisi halvempaa laihtua ja käyttää sitten niitä vanhoja vaatteita kuin aina vain ostaa isompia vaatteita. Aika loogista. Mutta helpommin sanottu kuin tehty. Toisaalta, terveempien elämäntapojen kehittäminen on ollut tässä pidempään jo mielessä ja yritän kanavoida energiaa siihen suuntaan jo nyt. Ehkä tämä vanhasta eroon -projekti tekee sitä kuuluisaa tilaa uudelle, tässä tapauksessa uusille elämäntavoille?

Tjaa, tulipahan syvällisyyksiä ja pitkä tarina. Hyvä, jos joku jaksoi loppuun asti. Projekti jatkuu!

Farkkufiiliksissä - KonMari osa 7

Edellisen urakan (sortsit, caprit, vapaa-ajanhousut ja värilliset farkut) jatkona sorttasin samoin tein siniset farkut. Sinisistä farkuista on vaikea karsia. Farkuissa merkitsee niin paljon lahkeen leveys ja pesun sävy. Vallalla oleva muoti saattaa vaikuttaa siihen, että muuten hyvännäköiset farkut näyttävät olevan ajastaan jäljessä. Toisaalta, muoti kulkee sykleissä, ja aina lopulta ne vanhanaikaiset farkut ovat taas in.

Olen käyttänyt aika vähän viime aikoina eräitä löysähkölahkeisia farkkujani, mutta nehän ovat taas pop, sillä leveälahkeisia farkkuja on muotia ymmärtävien päällä viime aikoina nähty. Toisaalta pillifarkut ovat aina muotia saappaiden kanssa, kun lahkeet jäävät saappaan alle. Toisaalta, bootleg-malli, jonka käyttö on jäänyt itseltäni viime vuosina vähemmälle, näyttää silmääni aina hyvältä ja tietyntyyppisten kenkien kanssa on varmasti taas hip ja pop ja in.

Tosiasiassa en ole itse yhtään hip ja pop ja in, eli muodikas, vaan pitäydyn mieluummin omassa tyylissäni. Mielelläni olen aina valinnut ajattomia vaatteita, mutta on tiettyjä vaatekategorioita, joista usein näkee, minä vuonna tai vuosikymmenellä ne on hankittu, esimerkiksi juuri farkut, kengät, aurinkolasit, joskus myös laukut.

Farkku-urakassa lähdettiin tästä liikkeelle:

Käytössä olleet farkut.

Farkkujakin löysin varastoituna laatikoista. Koin pari mukavaa yllätystä, sillä farkut, jotka olin syystä tai toisesta pistänyt pois, mahtuivat päälle ja olivatkin varsin jees. Lopulta sängyllä oli yksitoista paria farkkuja, joista pari vajaamittaisia.

Sinisten farkkujen varastoni.

Olin iloinen huomatessani, että stretchin suosiminen on kannattanut: mahduin kaksia lukuunottamatta kaikkiin farkkuihini! Ne päätyivätkin poistolistalle, ja pidin kaikki muut. Joukkoon mahtui pillifarkkuja, bootleg-mallisia, löysiä, tiukkoja, jotka eivät ole pillimallia... Moneen tarpeeseen siis. Ja tuntuu, että jokainen pari tuo minulle iloa, ehkä myös siksi, että mahdun niihin ja takapuoli näyttää hyvältä niissä! ;)

Näihin en mahtunut. Toinen pari suoraa mallia, toinen erittäin pilliä.

Käyttöön jää kahdeksan paria farkkuja, joista kahdet vajaamittaiset kesälle. Yhdet ihanat ehkä 13 vuotta sitten ostetut Sandin farkut ovat tukalan tiukat tällä hetkellä, mutta ne olivat pitkään lempparini, joten ne menevät sinne pienten lempivaatteiden säilöön vielä joksikin aikaa. Minulla on myös samaa sarjaa farkkutakki, josta en ole valmis luopumaan, joten nämä riittäköön säilömisen perusteluiksi.

Itsestään seisoviksi taitellut farkut käyttöön. Sandin farkut säilöön.

Aiemmin neule- ja sukkahousulaatikkona toiminut kaikkein syvin vaatekaapin laatikkoni on tästä lähtien pyhitetty housuille. Kas näin!

Vasemmalla sortsit, caprit, värilliset farkut, ja vapaa-ajan housut. Oikealla siniset farkut.

Nyt jään pohtimaan hiukan, minkä vaatelajin taklaan seuraavaksi: urheiluvaatteet vai pitkähihaiset puserot ja neuleet. Alla päivitetty kuva sukkalaatikostani sen jälkeen, kun lisäsin sinne Ikeasta ostamani pienet laatikot avokassukille ja polvisukille.

Sukkalaatikkoni nyt. Lisätty pari pientä laatikkoa avokassukille ja ohuille polvisukille.

Kaksilahkeisia lajitteluja - KonMari osa 6

Yöpaitojen lajittelu oli vielä helppo homma - ei minun tarvinnut niitä edes kokeilla päälle, kunhan lähinnä pohdiskelin, että pidänkö vaatteesta tosissani. Tämä seuraava lajiteltava olikin haastavampi: sortsit, caprit, vapaa-ajan housut ja värilliset farkut. Iso kasa näistä oli ollut varastoituna pois tai roikkunut kaapissa käyttämättömänä, joten jouduin kokeilemaan lähes kaikkia näistä. Huh huh, aika urakka!

Laskin, että lajittelun alkaessa omistin neljät sortsit, 15 paria capreja (=vajaamittaiset lahkeet), 13 paria rentoja vapaa-ajan housuja ja yhdettoista värilliset farkut, yhteensä 43 kappaletta. Ripustimesta löysin jopa yhdet tvill-housut, joita en muistanut omistavanikaan. Ne eivät olleet kovin pitkäikäinen löytö, sillä ne eivät todellakaan tuottaneet iloa, olivat varmaan joku hätäinen kompromissiostos johonkin tiettyyn tarpeeseen, joten ne päätyivät kokeilun jälkeen suoraan poistettujen kasaan.

Eturivissä vasemmalla sortsit jatkuen vajaamittaisten lahkeiden rivillä. Kahdessa taaemmassa rivissä pitkälahkeiset.

Housuhässäkästä voi sanoa, että kyllä kävi työstä ja alkoi puuduttaa lopulta. Silti sain housut käytyä läpi ja lopullisesti poistettavaksi lähti 23 paria ja säästöön kolme paria lempihousuja. Aika hyvä saldo, kun lähti puolet pois!

Alarivissä sortsit ja vajaamittaiset, ylärivissä pitkälahkeiset. Kuvan ottamisen jälkeen löysin vielä kahdet, jo poistetut värilliset farkut. Huoh.

Päätin säilyttää housuja jatkossa laatikossa, jonne viikkailen myöhemmin myös farkut, jotta ripustinkaappiin tulee hiukan enemmän tilaa. Haluamme raivata vaatehuoneesta Isosiskon henkarivaatteille tilaa, jotta pääsemme eroon vaatekaapista hänen pienessä huoneessaan. Tästä projektista on siis iloa muillekin kuin minulle. :)

Mitä jäljelle jää... Oikealla eturivissä lempihousuja varastoitavaksi, muut käyttöön.

Nyt pitää enää saada housuille uusi koti, kuten muillekin poistetuille. Osan olen jo vienyt vaatekeräykseen, osan ajattelin viedä itsepalvelukirpputorille.

Seuraavaksi hoidan siniset farkut.

Yöasuinventaario - KonMari osa 5

Olen edennyt vaateraivaushankkeessani yöasuihin. Suhteeni yöpukuihin on aika mutkaton - pitää olla mukava päällä ennen ja jälkeen nukkumaanmenon sekä nukkuessa. Pitsiunelmat eivät ole koskaan olleetkaan minua, eivätkä silkkisetkään yöasut enää. Tai, oikeammin: jos löytäisin kaupasta paitulimallisen silkkiyöpaidan, ostaisin niitä isossa koossa heti muutaman. Ikävä kyllä käytin viimeisen silkkipaitulini loppuun jo vuosia sitten, enkä ole edes joulun aikaan onnistunut vastaavaa löytämään.

Ennen karsimista minulla oli 15 kappaletta kauhtuneita, nyppyisiä ja suunnattoman mukavia yöpaitoja ja pyjamia. Yksi silkkipyjama ja spagettiolkaiminen silkkiyöpuku vielä oli jäljellä, mutta ensimmäisestä puristaa housujen vyötärö ja pyjama näyttää silittämättömänä kauhealta (yritän välttää silittämistä kaikin keinoin); jälkimmäinen on yläosasta kylmä, eikä sitä tule käytettyä.

Yöpuvut sikin sokin viemässä tilaa kokonaisen laatikon verran unisukkien kera.

Tuntui hassulta miettiä nyppyinen ja suunnattoman epäseksikäs nyppyyntynyt yöpaita kädessä, että tuottaako tämä minulle iloa. Tosiasia kuitenkin on, että kyllä se virttynyt vanha vaate tuo iloa silloin, kun se päällä on kotoisa, mukava ja lämmin olla.

Lopputuloksena minulle jäi seitsemän yöasua ja kolme mukavaa t-paitaa, joita yöasuina välillä käytän. Yksi niistä on säilössä lähinnä tunnearvonsa ansiosta: paita on benji-hyppyaiheinen ja saatu vuonna 1992 hypättyäni 150 jalasta benji-hypyn mereen. En luovu siitä ikinä!

Kuvien ottamisen jälkeen poistin vielä spagettiolkaimellisen silkkiyöpaidan sekä hiukan liian lyhyen, vaikkakin uudehkon turkoosin paitulin, ja lisäsin laatikkoon tilalle kolmet pyjamahousut.

Jäljelle jääneet yöasut yhdessä t-paitojen kanssa samassa laatikossa!

Tässä viikkausmetodissa huomaa sen edut kyllä nopeasti. Jos aiemmin yöpaitani ja unisukkani veivät kokonaisen laatikon tilaa (ja kaapin hyllyt näyttivät siltä, miltä näyttivät), niin fiksusti viikkaamalla ne vievät puolet vähemmän tilaa ja samaan aikaan näen yhdellä silmäyksellä, mitä vaatteita on puhtaana. Helppo valita!

Seuraavana hyppään sortseihin, capreihin ja vapaa-ajan housuihin sekä värillisiin farkkuihin. Siniset farkut ja suorat housut käyn läpi erikseen. Marie Kondo on ehdottanut karsimisen alalajeiksi esimerkiksi yläosat ja alaosat, mutta en mitenkään pystynyt sitoutumaan sellaiseen urakkaan, että olisin kerralla kaatanut kaikki topit, lyhythihaiset ja pitkähihaiset paidat, tunikat, neuleet ym. sängylle ja alkanut siitä niitä sitten karsia. Ei olisi päässyt sellaisena päivänä lainkaan samaiseen sänkyyn nukkumaan. :) Siksi sovellan KonMarin ideaa omalla tavallani ja pilkon alalajit vielä pienempiin osiin itselleni mielekkäällä tavalla.

Teepaidat tasaan - KonMari osa 4

KonMari-projektini etenee. Kävin läpi t-paitani ja lyhythihaiseni tunikat toppilaatikon järjestämisen jälkeen. Kaivoin lyhythihaisia henkarikaapistani, vaatekaapin hyllyiltä, vaatehuoneesta sekä varastopaikoista. Lyhythihaisten noukkiminen kaapista oli hiukan työlästä, sillä kaappi oli tämännäköinen:

Hyllyt pursusivat lyhyt- ja pitkähihaisia, farkkuja, urheiluvaatteita, oloasuja, puolipitoisia vaatteita...

Löysin yhteensä 40 lyhythihaista paitaa ja tunikaa! Huh. Jätin tämän lajittelun ulkopuolelle tyystin urheilupaidat, sillä käyn ne läpi muiden urheiluvaatteiden kanssa.

Lyhythihaisten valikoimani.

Näiden kohdalla oli jo helpompi käydä vaate vaatteelta läpi ajatusta "tuottaako tämä vaatekappale minulle iloa" ja sen mukaan lajitella vaate säilytettäväksi tai poistettavaksi. Lopulta poistettavien kasaan päätyi 18 paitaa. Päivä oli ollut pitkä ja unohdin ottaa kuvan poistokasasta. Mutta ei se mitään, sillä minulla on kuvat lyhythihaisten laatikosta (entinen yöpaitalaatikko)! Tunikat viikkailin toppilaatikkoon jääneeseen tyhjään tilaan ja mahtuivat oikein mukavasti.

T-paidat uudessa laatikossaan.

Tunikat ja pari paksumpaa lyhythihaista oikeassa ylänurkassa toppien takana. Sopivat sinne juuri passelisti!

Koska t-paitojen laatikkoon jäi tilaa, yritän mahduttaa sinne yöpaidat, joilla ei ole enää omaa laatikkoa. Luulen, että laatikkoja ei ole riittävästi. Marie Kondon mielestä kannattaa viikata niin moni vaate kuin mahdollista ja jättää ripustimiin lähinnä ripustusta vaativat painavammat vaatteet, kuten jakut, takit ym. Minä ajattelin kyllä ripustaa myös pitkähihaisia paitoja sekä suorat housut, sillä hyllytilakin on kortilla. Tai hyllyjä on, mutta kaikkiin ei ylety...

Tässä matkan varrella on tullut mieleen eräs asia, mikä kannattaa pitää mielessä vaatteita raivatessa: muista tutkia myös likapyykkikori, kun kasaat tietyn sortin vaatteita karsittavaksi. Itselleni tuli ylläreitä mustien pikkuhousujen, rintaliivien ja t-paitojen muodossa, kun pidempään pyykkäämättä olleet tummat vaatteet tulivat puhtaina takaisin... Olen koko ajan varmempi myös siitä, että lienee syytä jossain vaiheessa karsia lisää sukkalaatikkoa sekä niitä toppeja. :)

Seuraavana yöasut!

Topit siistin tiiviisti - KonMari osa 3

KonMari-projektini jatkuu. Aikamoisen tyydyttävää tuo laatikoiden raivaaminen ja vaatteiden järjestely, kun siihen saa paneutua rauhassa. Minulla kävi tuuri, kun rakas kälyseni halusi tytöt heille päiväksi ja yöksi (ja lopulta toiseksikin yöksi), ja jäin yksin kotiin päiväksi miekkosen ollessa vielä töissä. Oli aikaa paneutua vaatevaraston karsimiseen aivan toisella tapaa kuin päivinä, jolloin olimme tyttöjen kanssa kolmin kotosalla. Ihanaa!

Minulla on ollut epämääräinen kasa erivärisiä ja -pituisia toppeja muutaman trikoisen tuubihameen kanssa yhdessä laatikossa, muutamia (kävi ilmi, että viisi) juhlatoppeja vaatehuoneessa, jokunen roikkumassa henkarikaapissani ja joitakin toppeja pieneksi jääneinä hyvin varastoituina. Muutamia toppeja olin poistanut pari kuukautta sitten. Kasattuani kaikki topit sängylle, totesin niiden kokonaismäärän olevan 36 kpl! Tarvitseeko ihminen todellakin 36 toppia ja milloin niitä ehtii käyttää?

Kaikki 36 toppiani...

Tosin minulla on ihan hyvä syy unohtaa käyttää toppejani: tarvitsen enemmän neuletakkeja tms. toppien päälle laitettavia vaatteita, jotka näyttävät hyvältä myös napitettuina, eivätkä "kinnaa" rinnan tai vatsan kohdalta. En edes ala arvailla, kuinka monta neuletta minulla on. Tiedän kyllä, että montaa neuletakkiani voi pitää vain auki, joten siitä voisin päätellä, ettei niitä ole riittävästi suhteessa toppeihin. ;)
Lopulta poistin 11 toppia ja siirsin kolme liian pieneksi käynyttä lempitoppia säilytettäväksi vielä hetken. Luovun lempivaatteista, jotka ovat tällä hetkellä liian pieniä vasta sitten, kun totean, että jään tämän kokoiseksi. Se hetki ei ole aivan vielä käsillä. Ne melkein hyvät liian pienet vaatteet pistän kategorisesti pois.

Topit, joista hankkiuduin eroon sekä toppilaatikkoni hullunmyllyn jälkeen.

Opettelin topeillekin hyvän KonMari-viikkaustyylin YouTubesta. Ideana on viikkailla vaate kuin vaate suorakaiteen muotoiseksi tiiviiksi paketiksi, joka pysyy pystyssä itsestään. Niin sain laatikon järjestettyä ja näen yhdellä silmäyksellä kaikki topit! Sain mahtumaan laatikkoon myös henkareilla olleet topit, mikä tietenkin vapauttaa tilaa kaapissa. Jäljelle jääneet juhlatopit laitoin takaisin vaatehuoneeseen. Laatikkoon jäi vielä hiukan tilaakin! Olen lopputulokseen varsin tyytyväinen. :)

T-paidat seuraavaksi!

Karsittavat t-paidat!

Sukat sykkyrälle - KonMari osa 2

Saatuani alusvaatelaatikon salonkikelpoiseksi, päätin ryhtyä seuraavaksi helpoimpaan raivauskohteeseen eli sukkiin. Marie Kondo kirjassaan kehottaa miettimään jokaisen vaatekappaleen tai tavaran kohdalla, tuottaako se itselle iloa. Täytyy myöntää, että sukkien kohdalla suhtautumiseni on huomattavan pragmaattinen: kävin läpi jokaisen sukkaparin, poistin rikkinäiset tai ohueksi hiutuneet ja vetäisin vähän käytetyt sukkani jalkaan selvittääkseni, miksi en ole niitä käyttänyt. Jos sukka tuntui huonolta tai pieneltä, tai jos sen jalkaan vetäminen sujui liian nihkeästi, poistin sen oitis. Jotenkin en vain nähnyt itseäni hypistelemässä harmaita tennissukkia, että tuottaako tämä minulle iloa (takuulla eivät tuota mitenkään erityisesti iloa), vaan säästin ne siksi, että viettäessäni aikaa harmaissa kotiverkkareissani (joissa kyllä viihdyn), harmaat tennissukat yksinkertaisesti kuuluvat asuun. ;)

Sukkatilanteeni ennen raivausoperaatiotani.

Tiukan ponnistuksen tuloksena poistui minulta 19 paria sukkia, joista osa oli rikkinäisiä villasukkia, joihin minulla ei ollut sopivanväristä parsinlankaa (ja koska rakas mummelini on juuri kutonut minulle parit sukat lisää). Hankkiuduin eroon myös muutamista valkoisista sukkapareista, jotka mieheni osti joskus mökkireissulla minulle, kun huomasin unohtaneeni pakata sukkia. Valkoisille sukille ei ole juurikaan käyttöä. Silti säästin ne, joissa on tarpeeksi napakka resori ja pysyvät hyvin jalassa (kotona joskus käytän niitä).

Tuntuu pieneltä tuo poistettujen kasa, vaikka niitä on 19 paria!

Jostain syystä minulla on vieläkin 21 paria urheilusukkia, ja osa niistä on huomattavan vähän käytettyjä (miksiköhän??). Jään pohtimaan urheilusukkien karsimista. Mustia sukkiakin löytyi monta paria, mutta se ei haittaa, sillä talvikaudella käytän niitä eniten.

Hiukan tuntuu siltä, että sukkalaatikon kohdalla en pystynyt vielä karsimaan sukkien määrää riittävästi. Siis monetko valkoiset, harvoin käytössä olevat sukat ihminen tarvitsee? Kuinka monta urheilusukkaparia tarvitsee ihminen, joka käyttää niitä nykyisellään muutaman kerran kuukaudessa?? Niinpä mukana kulkee vielä joitakin vähemmän "rakkaita" sukkapareja yllämainituista syistä. Hmm. Onneksi voin tehdä karsintakierroksen tarvittaessa uudelleen.

Otin mallia YouTube-videosta sukkien viikkaamisen kanssa ja siksi laatikko on aika siisti. En tiedä kyllä kuinka kauan. Lajittelin sukat laatikkoon käyttötarkoituksen ja värin mukaan. Vasemmassa laidassa on urheilusukat, oikeassa laidassa "siistit" sukat. Takana uni-, villa- ja talvisukkia. Keskellä varrettomat sukat ja neulosta olevat avokassukat sekä tuoksupussi.

Siisti sukkalaatikko - mutta kuinka kauan?

Sinänsä kivaa huomata, että laatikkoon mahtuu nyt enemmän sukkia, sillä villa- ja unisukkia on säilytetty tähän asti yöpaitojen kanssa samassa laatikossa ja osa eteisen korissa (siellä pitää edelleen olla muutamat).

Sukkahousut ja stayupit odottavat karsintaansa - niiden läpi käymiseen menee todella kauan, kun paksut sukkahousut pitänee kokeilla päälle, jos ei muista, millaiset ne ovat jalassa! Ehkä kurkistan toppilaatikkoon ensin...

Toppeja ja trikoohameita...

Raivausta alusvaatelaatikolla - KonMari osa 1

KonMari-projektini käynnistyi helpolla harjoituksella: alusvaatelaatikon karsimisella ja järjestämisellä. Alusvaatteiden suhteen en niinkään miettinyt, että "tuottaako tämä vaate minulle iloa", vaan lähinnä "onko tämä lempialusvaatteitani, tuntuuko se hyvältä päällä jne.". Sen vuoksi valinta oli melko helppo.

Poistin yhteensä 20 vaatekappaletta, pikkuhousuja ja muutamat rintaliivit. Joitakin vaatteita pidin hetken päällä muistuttaakseni mieleeni, miksen ole pitänyt niitä pitkään aikaan, minkä jälkeen ne oli helpompi heittää poistokasaan.

YouTubessa löytyy paljonkin KonMari-aiheisia videoita, joilla annetaan ohjeita mm. erityyppisten vaatteiden viikkaamiseen. Inspiroiduin niistä viikkailemaan alusvaatteeni täysin uudella tavalla, mikä kieltämättä näyttää todella hyvältä, vai mitä:

"KonMaritettu" alusvaatelaatikko

En tosin ole lainkaan vakuuttunut siitä, että jatkossa aina jaksaisin pitää laatikon tässä järjestyksessä, sillä pyykkirumbaa tässä talossa on sen verran, että alusvaatteet on aina helpointa vain heittää suoraan laatikkoon (lue: sulloa). Yritän kuitenkin...

Seuraavana lienee sukkalaatikon vuoro. Tässä teille pieni "Ennen"-pilkahdus:

Sukkalaatikko, joka vielä odottaa järjestystä

Jippii, ensimmäinen askel siistimpään kotiin on otettu! Palaan sukka-asiaan, kun sille on tapahtunut jotakin.

Tavaran karsimisen ytimessä Konmarin hengessä

Tässä on ollut tuloillaan kamppeidenraivausprojekti noin kolme vuotta jo. Nyt alkaa olla aika se aloitella, sillä koko kevään minulla on ollut todella paljon vaikeuksia löytää kaapeistani työvaatteita, eikä työhuoneessa mahdu askartelemaan, koska se on täynnä tavaraa.

Ohjenuorana aion käyttää Marie Kondon KonMari-kirjaa, josta olen lukenut noin puolet. Kirjan filosofia sinänsä on jo selkeä: karsiessasi vaatteita tai tavaroita, ota jokainen niistä käteesi ja tunnustele, puhutteleeko kyseinen asia sinua; pidätkö siitä aidosti. Jos kyllä, säilytä se; jos ei, hankkiudu siitä eroon. Yksinkertaista, vai mitä?

Aloitan kaikkein kiireellisimmin karsimista tarvitsevasta osa-alueesta, eli omista vaatteistani. Vaatteet jaotellaan alalajeihin, jotta karsiminen helpottuu. Aion lämmitellä aloittaen alusvaatteista (ne vievät vähän tilaa ja niiden karsiminen on suoraviivaista). Sitten jatkan yläosiin. Pohdinnassa on vielä, kasaanko sänkyni täyteen pitkähihaisia vai lyhythihaisia yläosia vai toppeja, vai kaikkia näitä kerralla. Samaan kasaan pitää kerätä siis KAIKKI kyseisen lajin vaatteet, myös ne talvisäilössä tai "melkein mahtuvat päälle" -kätkössä olevat. Jo siinä riittää hommaa, että kerää kasaan vaatekaapin liepeille kaikki laatikot, joissa tällaisia vaatekappaleita voi olla. Aikamoinen savotta, mutta jostain se pitää aloittaa, eikö?

Toivottavasti seuraavissa aiheesta kertovissa bloggauksissa alkaa jotakin edistystä näkyä. Aikataulua en projektille osaa vielä laittaa. Allaoleva kuva toimikoon inspiraationlähteenä...

Kuvan lähde

Kätevä päivä Hvitträskissä ja vähän muuallakin

Vihdoin pääsimme rakkaiden Kätevien Emäntien, Annan, Maritan, Leenan ja Mirkan kanssa tapaamaan oikein ajan kanssa. Sunnuntaiaamuna ponkaisimme kaikki klo 10 kattaukseen Peroba Cafén brunssille Espooseen. Ilmeisesti minulla oli kova nälkä, kun ainoa kuva, jonka sieltä otin oli tämä:

Peroba Cafén brunssilla...

 Brunssi oli oikein hyvä, ja vietin sen erinomaisessa seurassa. Suosittelen! Brunssilta lähdimme Mirkaa lukuunottamatta kohti Kirkkonummea ja Hvitträskiä. En ollut aiemmin siellä käynyt, enkä sen taustoista juuri tiennyt. Hyvä, kun tuli käytyä; opin taas uutta vuosisadan alun historiastamme...

Arkkitehdit Herman Gesellius, Armas Lindgren ja Eliel Saarinen ostivat 1901 Kirkkonummelta Vitträsk-järven rannalta 16 hehtaarin tontin ja suunnittelivat sinne talon sekä huvilan, ja myöhemmin puutarha-alueita. Päärakennuksen eteläsiiven suunnitteli Saarinen ja muutti sinne asumaan perheensä kanssa. Siipi toimii nykyään museona. Pohjoissiiven suunnitteli Armas Lindgren, ja myös asutti sen. Kyseinen rakennus paloi kokonaan vuonna 1922, ja sen paikalle Eliel Saarisen poika Eero suunnitteli uuden rakennuksen, joka valmistui vuona 1936. Siipiä yhdisti matala, kaikille yhteinen ateljeerakennus. Herman Gesellius suunnitteli päärakennusta vastapäätä olevan pikku huvilan, jonne niinikään muutti. Pikku huvilassa nykyään on Hvitträskin ravintola ja kahvila.

Hvitträskin pitkäaikaisimmat asukkaat olivat Eliel Saarinen, hänen vaimonsa Loja ja lapsensa Pipsan sekä Eero.

Hvitträskin eteläsiipi (Eliel Saarisen suunnittelema), matala, yhteinen ateljeetila ja mustavalkokuvassa alkuperäinen pohjoissiipi (Armas Lindgrenin suunnittelema), joka tuhoutui tulipalossa vuonna 1922. Kuva on lainattu Hvitträskin nettisivuilta.

Eteläpuolen puutarhan suunnasta näkyy Herman Geselliuksen suunnittelema pikku huvila.

Rakennuksen eteläsiiven parvekkeen näkymä, sekä eteläsiipi edestä ja eteläisen puutarhan suunnasta.

Eteläinen puutarha

Pohjoisen puolen muotopuutarha ja näkymä huvimajalta. Vastarannalla näkyvästä kalliosta Jean Sibelius löysi vuonna 1911 Suomen ensimmäiset kalliomaalaukset, Vitträskin kalliomaalaukset.

Hvitträskin päärakennuksen alakerta on melko tummasävyinen ja synkkä. Tuvan kuriositeettina olevista renkaista tuli jollekin meistä mieleen ennemmin Fifty shades of grey kuin viinarenkaat, jotka ne todellisuudessa olivat. Niin kauan kuin vieras pysyi pystyssä renkaasta kiinni pitäen, hän ei ollut vielä liian juovuksissa - kertoi aiemmin paikalla käynyt vierailija meille.

Hvitträskin tuvan viinarenkaat

Saarisen perheen kortteeri, kyseinen eteläsiipi on rakennettu seitsemään tasoon, mikä teki tiloista sokkeloiset. Ylemmissä kerroksissa oli sävy vaaleampaa ja ikkunoista tuli valoa mukavasti. Eliel Saarinen oli itse suunnitellut muun muassa huonekalut tiloihin ulkokalusteita myöten.

Saarisen perheen lasten leikkihuone sekä kuvia leikkijöistä.

En ole mikään aktiivinen museokävijä, mutta tämä reissu oli mielenkiintoinen ja antoisa, sateisesta ilmasta huolimatta. Matkamme jatkui Evitskogiin turisemaan ja askartelemaan päivän päätteeksi. Minulle illasta tuli tuottoisa, kuten olin toivonut, sillä tarvitsin kortteja käyttöön, en niinkään onnittelukortteja. Tällä kertaa määrä korvasi laadun!

Quick and dirty -kortteja.

Päivä oli todella mukava, ja tällä porukalla on aina huippukivaa nähdä. Olen viime aikoina viettänyt paljon aikaa lasten seurassa, joten arvostin erityisesti tätä säkenöivän älykästä aikuisseuraa! ;)